iiskan epäblogi

Kuten aiemmin kirjoittelin, olen jo jonkin aikaa suunnitellut lukulaitteen hankintaa ja nyt lopulta päädyin Kindleen, jonka hankin muutama viikko sitten. Valintani osui uuteen Kindle 4:n näppäimelliseen versioon (Kosketusnäytöllistä ei vielä USAn ulkopuolelle voi tilata) ja olen ollut hyvin tyytyväinen hankintaan.

E-ink näytöltä on mukava lukea kirjoja ja luonnollisesti mukana on hakuominaisuudet, linkkien seuraaminen, kirjanmerkkien ja alleviivausten lisäily jne.

Kirjojen ohella laite on ollut kätevä myös luentomateriaalien ja esimerkiksi pidempien blog-artikkelien lukemiseen. Amazonilta saa laitekohtaisen @kindle.com -sähköpostiosoitteen, johon lähetetyt liitetiedostot ilmestyvät Kindleen wlan-yhteyden ollessa saatavilla.

Instapaper ja Klip.me hyödyntävät myös kyseistä sähköpostiosoitetta, joten niiden kautta olen siirtänyt selaimessa auki olleita pidempiä tekstejä Kindlellä luettaviksi. Instapaper tosin lähettää vain pelkän tekstin ilman kuvia, joten olen siirtynyt käyttämään pääasiassa Klip.me:n Firefox bookmarkletia ja Chromium lisäosaa.

Joululoman aikoihin bongasin Kalevan silloisesta viikkoliitteestä artikkelin solarigrafiasta ja innostuin tekemään myös oman pienen kokeilun. Solarigrafiassa on kyse pitkästä, useista kuukausista kestävästä valotuksesta, jolla saadaan auringon kulku taivaalla eri vuodenaikoina näkyville.

Valotuksen kohteena on tavallinen mustavalkovalokuvapaperi, jolle muodostuu tässä tapauksessa negatiivikuva. Paperia ei “kehitetä” kemikaaleilla, vaan se skannataan sellaisenaan, jolloin saadaan aikaan värikuva.

Omassa kokeilussani käytin filmipurkista Solargraphy.comin ohjeiden pohjalta rakennettua neulanreikäkameraa. Kuva on otettu Lapinsalossa Kiuruvedellä 29.1.-4.6.2011 välisenä aikana.

Olen pikkuhiljaa alkanut kiinnostua e-kirjoista ja mahdollisesti saatan hankkia niitä varten lukulaitteen tämän vuoden kuluessa. Laitetta käyttäisin todennäköisesti tietokirjallisuuden ja opiskelumateriaalin lukemiseen, sekä myös kaunokirjallisuuteen niiltä osin kuin Project Gutenbergin kautta on suoja-aikansa yli ikääntyneitä kirjoja saatavissa. Ensin mainittuun kategoriaan liittyen voisin todennäköisesti hankkia maksullista sisältöä vaikkapa Amazonista, O’Reilly:ltä, tai The Pragmatic Bookshelf:ltä, mutta kotimaisia e-kirjoja en voisi kuvitella nykytilanteessa ostavani, kun kustantamot tuntuvat yrittävän parhaansa tehdäkseen siitä mahdollisimman hankalaa.

Minulle sopivan lukulaitteen pitäisi siis mahdollistaa edellämainitut käyttökohteet ja sen pitäisi olla myös hallittavissa Linuxista käsin Calibre -ohjelmaa käyttäen.

Näistä lähtökohdista olen tutkiskellut markkinoita ja olin aika vakuuttunut, että Amazonin Kindle voisi olla hyvä vaihtoehto, kunnes tänään oli kaupungin kirjastolla mahdollisuus kokeilla muutamaa lukulaitetta. Kokeiltavana oli Apple iPad, Be Book ja Sony PRS-650.

Suurin syy miksi kävin laitteita kokeilemassa oli mahdollisuus nähdä e-ink -näytön toiminta livenä. Näytöt olivat miellyttäviä lukea ja voisin kuvitella, että lukeminen onnistuu myös kesäisellä auringonpaisteella. Sivua vaihtaessa näyttö hieman välkähti ja päivittyi noin parissa sadassa millisekunnissa.

IPadiin en kummemmin kiinnittänyt huomiota, koska en koe Applen laitteita järin kiinnostavina ja suhtaudun skeptisesti sen näytön toimivuuteen kirkkaalla auringonpaisteella. E-ink -näytöllisistä vaihtoehdoista Be Book vaikutti kankealta käyttää ja jotenkin heppoiselta, mutta Sonyn laite sai kosketusnäyttönsä ja erinomaisen mukavan tuntuisen käytettävyytensä ansiosta minut uudelleenharkitsemaan Kindle-asiaa.

Sonyssa olisi siis kosketusnäyttö, mikä Kindlestä puuttuu ja Kindlen etuna vastaavasti olisi muunmuassa verkkoyhteys. Muitakin eroja laitteilla on ja tarkemmin niistä voi lukea vaikka tästä vertailusta.

Vielä pitäisi jostain saada Kindle kokeiltavaksi, vaikken aiokaan pitää minkäänlaista kiirettä tämän hankinnan suhteen.

Lisää linkkejä

• Laitevertailuja suomeksi
• Proosaa ja protokollia blogi

Koleaa alkutalven maisemaa ja muuten asiaankuuluvaa hämäryyttä sisätiloista. Molemmissa oli pääajatuksena saada aikaan sommitelma, josta myöhemmin on mukava käsitellä laajakuvanäytölle sopivaa työpöydän taustakuvaa.

Kynttiläkuvan taustalla näkyvät valopallot ovat värikkäissä laseissa olevia tuikkuja, jotka on saatu sumentumaan pelkiksi palloiksi kuvaamalla objektiivin täydellä aukolla (Sigma 18-50/2.8).

Tim Rudmanin Master Photographer’s Toning Book inspiroi kokeilemaan mustavalkovedosten sävyttämistä käyttäen kemikaalina tavallista mustaa teetä. Kirjaimellisesti kyseessä ei kuitenkaan ole sävyttäminen, sillä tee vain värjää paperipohjan vaikuttamatta valotettuun hopeaan tai kuvan säilyvyyteen.

Käyttämäni kuva oli otettu touko-kesäkuun vaihteessa 2010 Toivoniemen ja Kuusisaaren välisellä sillalla Agfa APX100 filmille. Filmin kehitin Rodinalissa 1+50 liuoksella 13 minuuttia ja vedostin Foman (311 multigrade) muovipäällysteiselle paperille.

Vedosta huljuttelin noin 45 minuuttia teessä (4 teepussia + litra vettä) oiheisen kuvan kaltaisen lopputuloksen saamiseksi. Keltaisesta sävystä tuli lopulta aika vahva, joten lyhyempikin aika olisi riittänyt. Tämän jälkeen kuvan piti antaa kuivua noin vuorokausi.

Skannattuani kuvan poistelin vielä hieman vedostus- ja skannausvaiheessa mukaan tarttuneita pölyhiukkasia yms Gimpillä, mutta muuta muokkausta ei digitaalisesti ole tehty.